Muutama vuosi sitten uudistettiin nopealla aikataululla runsaasti liikennealan lainsäädäntöä. Uudistuksen alle asetettiin mm. Ajokorttilaki, katsastuslaki, liikennepalvelulaki ja lopulta koko tieliikennelaki asetuksineen ja määräyksineen. Lakien säätäminen on pitkä ja työläs prosessi, sillä lait ovat muuttuvat normisto: Niiden tehtävänä on heijastella paitsi yhteiskunnan vallitsevaa tilaa, myös vastata tulevaisuudessa siintäviin – vielä keksimättömiin tapoihin liikkua tai tarjota liikenteen palveluja.                                                                                                                         Uutta oli lakien ohella myös valtava kiire niiden valmistelussa. Tieliikennelain valmistelua (joka tuli voimaan 1.6.2020) lukuun ottamatta uudet lait laadittiin nopeutetulla aikataululla, ja liikenteen asiantuntijoiden huomiointi jäi vähälle runsaista lausunnoista huolimatta. Normien purkutalkoot erosivat tavallisista talkoista siten, että ensin nautittiin tarjoilu ja työ tehdään jälkikäteen. Kaikki tuli saada tarjolle nopeasti, helpolla ja halvalla – muutosten arvioinnin tapahtuessa vasta ongelmien ilmetessä. Kertaheitolla poistettiin pitkiä pykäliä vuosien varrella huolella punnittua lainsäädäntöä ja markkinasääntelyä. Ajatus oli hyvä, mutta muutosnopeus oli liian suuri: Yritykset, vanha autokanta ja evoluutio eivät ehtineet mukaan.                                                           Aivan ensivaiheessa tuli liikenneopetus-, katsastus- ja taksialan YT-aalto. Mediassa puhuttiin enemmän ajokortin saaneiden heikentyneestä toimintakyvystä liikenteessä, katsastamattomien autojen määrästä liikennevirrassa, sähköpotkulautoihin kompastelusta jalkakäytävillä, sekä taksien heikentyneestä palvelutasosta ja sekavasta hinnoittelusta. Sittemmin otsikoihin on noussut 17-vuotiaiden poikkeusluvalla ajokorttinsa saaneiden törkeät ylinopeudet. Osalla muutoksista on todellisia liikenneturvallisuusvaikutuksia, kun taas osa on enemmän esteettisiä kysymyksiä. Muutosten arviointityö on parhaillaan käynnissä ja jatkuu ainakin vuoteen 2022 asti. Varsin tärkeää kuitenkin on, että muutosten vaikutukset arvioi puolueeton taho.

Liikenneturvallisuusstrategiasta käytäntöön                                                                 Jalka täytyy kuitenkin pitää tukevasti tulevaisuudessa. Hyvänä uutisena onkin kerrottava, että uuden kansallisen liikenneturvallisuusstrategian valmistelu on kevään pandemian jälkeen taas etenevässä vauhdissa. Liikenneturvallisuusstrategian painopisteitä on neljä: Mikroliikenne, ikääntyneet liikenteessä, nuoret autoilijat, sekä vakavien loukkaantumisten vähentäminen. Strategian valmistelussa on mukana myös keskeiset liikennealan toimijat, joten siltä on lupa odottaa paljon nimenomaan pitkän tähtäimen työkaluna. Ilman korjaavia toimenpiteitä olemme jäämässä yhteisestä liikenneturvallisuustavoitteesta, jossa kukaan ei kuole EU-alueella liikenneonnettomuuksissa vuonna 2050.

Autojoukkojen Killankin osaltaan tekemä liikenneturvallisuustyö on hyvä esimerkki pitkäaikaisesta asenteisiin ja sukupolvien terveyteen vaikuttavasta yhteisestä työstä.

Nuorten 15-24-vuotiaiden onnettomuusmäärät eivät näytä kokonaisuudessaan olevan kasvussa (kuva), vaikka yksittäistä hölmöilyä tapahtuukin. Liikenneturvallisuus on kaiken kaikkiaan menossa parempaan suuntaan, vaikka lehtiotsikoista voi joskus saadakin väärän kuvan lyhyen aikajanan perusteella.

Turvallista syksyä ja alkutalvea kaikille, ollaan esimerkkeinä nuoremmille sukupolville!

Tapio Heiskanen

kirjoittaja on Liikenneturvan yhteyspäällikkö ja liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan jäsen